Perustorstain prokrastinointi

Kaikki kai tunnistavat tarpeen pestä ikkunat, lähteä salille tai perehtyä Latvian muinaishistoriaan juuri silloin, kun pitäisi lukea tenttiin, imuroida tai lähettää työhakemuksia. Täten julistaudun välttelyn maailmanmestariksi. Tänään olisi pitänyt leikata musiikkivideota (sentään vain harrastusprojekti), hakea töitä, suunnitella häitä ja tehdä ennakkotehtäviä, mutta onnistuin viettämään useamman tunnin jumpaten ja opiskellen terveellisen ruokavalion perusteita kiinteytymisen ja lihaskunnon toivossa. Sen lisäksi imuroin, tein ruokaa, pyyhin pölyt ja join paljon kahvia. Sama on jatkunut jo pari kuukautta. 

Tarpeellisten tehtävien välttelyn ongelma on siinä, että stressiä aiheuttava to-do-list ei lyhene. Vaikka kuinka jumpan jälkeen olisi fyysisesti hyvä olo, suursiivouksen jälkeen raikasta ja monipuolisen ruoan jälkeen ihanan terve fiilis, lykätyt työtehtävät odottavat sen jälkeen. Mikä siinä onkin, ettei niitä silloinkaan tule tehtyä? Seuraavana päivänä sama toistuu. 

Tohtoritakuu-blogissa käsiteltiin prokrastinaatiota menestymisen pelkona. No jaa, kaipa se menee joillakin niinkin päin. Tätä kirjoittajaa vaivaa loppumaton epäonnistumisen pelko, joka ilmenee niin, etten edes yritä. Olen moneen kertaan ja avoimesti analysoinut itseäni ihmiseksi, jolla ei ole kilpailuhenkeä. Oikeasti se johtuu vain siitä, etten osaa hävitä. Jos häviän, hävettää. Jos en osaa, hävettää. Uuden opettelu hävettää, koska en osaa. Sinänsä hirmu hyvä ominaisuus leikkaajalle ja ohjaajalle. NOT.

Avopuoliso kannustaa käskemällä minua tekemään aikataulun ja noudattamaan sitä. Ai, enpäs tullutkaan ajatelleeksi… Olen joskus ollut ylpeä tunteikkuudestani, mielikuvituksestani ja ylitsevuotavasta empatiakyvystäni. Prokrastinaatio on ilmeisesti lähinnä tunneperäinen ongelma, joten eipä sen olemassaolo sinänsä ole yllätys. Muistan että harrastin sitä jo pienenä, kun äiti käski siivota huoneeni. Ei paljon kiinnostanut imuroida, joten järjestelin tuntitolkulla kirjoituspöydän vetolaatikoita. Tavaraa minulla on aina ollut paljon, ja niissähän riittää järjesteltävää: tuoksupyyhkäreitä, tarroja, meikkejä, kasetteja, muistivihkoja ja -lappuja. Ylin laatikko oli pari päivää tosi siisti.

Ai! Ja tajusin juuri että sitähän tässä nytkin tehdään! Siivotaan sitä työpöydän laatikkoa, kun pitäisi tehdä jotain tärkeämpää. Voi jee.

Mutta sen verran halusin vain kirjoittaa muistiin, että ehkä prokrastinaatio voisi olla verrattavissa päihderiippuvuuteen. Prokrastinaation kourissa sitä elää huonolla tavalla hetkessä. Millään muulla ole väliä kuin sillä, että saan tehdä juuri tätä mitä ”haluan” tehdä.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s